Henkilö

Tuhansien kädenpuristusten mies

Valtioneuvos Johannes Virolainen jätti sotien jälkeen kädenjälkensä erityisesti Suomen asutus- ja maatalouspolitiikkaan. Hän oli mies, joka tunsi enemmän suomalaisia kuin kukaan toinen ja josta jokaisella oli oma käsityksensä.

Viipurin maalaiskunnassa Ylä-Sommen kylässä syntyi 31. tammikuuta 1914 poika, joka sai nimekseen Johannes. Naapurin emäntä ihmetteli tuolloin harvinaista nimeä. ”Metsäs loikkii jussiloi (pupuja), mut meijän poika onkii Johannes”, puolusteli Virolaisen äiti.

Johannes Virolainen oli kylän ensimmäinen ylioppilas. Opiskeluaikana hän oli perustamassa maalaisliiton ylioppilasyhdistystä. Lisäksi hän oli ensimmäistä kertaa ehdokkaana Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan vaaleissa jo ennen sotia.

Karjala ei lähtenyt koskaan Virolaisesta. Sodan aikana Virolaisella oli raskas tehtävä huolehtia karjalaisen siirtoväen evakuoinnista. Tätä kautta Virolainen tuli heimonsa keskuudessa tunnetuksi, ja hänet valittiin eduskuntaan ensimmäisissä sodanjälkeisissä vaaleissa maaliskuussa 1945.

Liki viiden vuosikymmenen ajan eduskunnassa istuneen Virolaisen poliittinen perintö on poikkeuksellisen kattava. Karjalaisten evakkojen asutus, maaseudun kehittäminen, koulutus- ja sivistyspolitiikka sekä maatalouden toimintaedellytysten turvaaminen olivat Virolaisen leipälajeja.

Värikäs suhde Kekkoseen

Johannes Virolainen nousi hallitukseen 1950, jolloin hän toimi ministerinä sisäasiainministeriössä. Hän oli mukana viidessä Urho Kekkosen luotsaamassa hallituksessa. Virolainen oli uskollinen Kekkosen tukija, mutta Kekkosen lähipiiriin hän ei koskaan päässyt.

Kekkosen tultua presidentiksi, ensimmäinen välirikko syntyi, kun Virolainen meni ulkoministeriksi K. A. Fagerholmin kolmen suuren puolueen hallitukseen 1958.

Välien heikkenemisestä huolimatta Kekkonen ja K-linja tukivat Virolaista 1964, kun pitkäaikainen puheenjohtaja V. J. Sukselainen piti suistaa pois maalaisliiton johdosta. Hanke onnistui muutaman kymmenen äänen erolla Virolaisen hyväksi.

Kekkonen nimitti Virolaisen myös porvarihallituksen pääministeriksi, tässä tehtävässä hän jatkoi vuoteen 1966 asti.

Virolaisen ja Kekkosen taival päättyi kesällä 1979. Tuolloin eduskunnan puhemiehenä toiminut Virolainen ja Kekkonen puhuivat toistensa ohi ja isoilla kirjaimilla hallituksen muodostamisesta. Kekkonen kehotti toukokuussa kirjeessään Virolaista jättäytymään hallituksen ulkopuolelle. Tämän Virolainen tulkitsi kehotukseksi luopua politiikasta.

Politiikka ei kuitenkaan ollut Virolaiselle elämää suurempaa. Tästä kertoo hänen suhtautuminen edellä mainittuun kirjeeseen. Toukotöiden aikaan Virolaista oli vaikea löytää ja presidentin turvamies löysi hänet lopulta peltotöistä.

Virolainen tuli ulos traktorista ja otti presidentin lähettämän kirjeen. Ilmekään värähtämättä hän kiitti, nousi takaisin traktoriin, laittoi avaamattoman kirjeen takapuolensa alle ja lähti äestämään.

Virolainen ja Kekkonen sietivät toisiaan vuosikymmenten ajan. Kekkonen onnistui syrjäyttämään Virolaisen ja istuttamaan Paavo Väyrysen puheenjohtajaksi kesällä 1980. Tuosta hetkestä on jäänyt elämään Virolaisen sanonta; Kansa on puhunut, pulinat pois.

Virolainen nousi kuitenkin keskustan presidenttiehdokkaaksi syksyllä 1981.

Puolueen puheenjohtajana Virolainen ei kokenut kaupunkien ongelmia vieraiksi ja hän ohjasi puoluetta yleispuolueen suuntaan. Virolainen muutti puolueen nimenkin Keskustapuolueeksi.

Virolaisen opetusministerikaudella perustettiin uusi Suomen Akatemia, josta tehtiin tieteellistä tutkimusta edistävä ja tukeva laitos. Myös korkeakoululaitosta laajennettiin tuntuvasti. Yliopistoja perustettiin eri puolille Suomea. Lisäksi Suomeen saatiin kattava opintotukijärjestelmä.

Virolaista voi myös pitää Suomen maatalouden tukijärjestelmän isänä. Hänen aikanaan Suomeen saatiin maatalouden hintajärjestelmä.

Vuosisadan rakkaustarina

Ennen eduskuntaan valintaansa Johannes Virolainen avioitui Kaarina Päivölän kanssa Tammelan kirkossa 3. syyskuuta 1939.

Vuonna 1977 Helsingistä nousi varasijalta eduskuntaan tv-toimittajanakin tunnettu agronomi Kyllikki Stenroos. Hän ehti toimia kansanedustajana vain kaksi vuotta, mutta eduskuntauralla oli kauaskantoiset seuraukset. Työpaikkaromanssi Johannes Virolaisen kanssa johti avioliittoon vuonna 1981.

Virolaisten rakkaustarina oli aikansa skandaali. On arvioitu, että romanssi Kyllikki Virolaisen kanssa sekä avioero Kaarina Virolaisesta vaikuttivat vahvasti siihen, että entinen pääministeri ja puhemies putosi eduskunnasta vuoden 1983 vaaleissa.

Pariskunnan mutkattomuus ja hersyvät tarinat omasta arkielämästä loivat heistä seurapiiririentojen suositun vierasparin.

Johannes Virolaisen juhlakirjassa valtioneuvos Riitta Uosukainen puolestaan muistelee hänen ja Virolaisen pariskunnan automatkaa professori Paavo Liskin syntymäpäiville. ”Kyllikki ajoi, Johannes istui takapenkillä, minä edessä suuri lasipurkki sylissäni. Siinä oli vedessä valtaisa kukkakimppu. Mannerheimintiellä Johannes huomasi, että Kyllikki ajaa helposti liikennevaloissa ”vanhoilla vihreillä”. ”Noh, noh, Kyllikki, mikäs nyt on?” kysyi Johannes. ”Minä otan polvisukat valoissa pois, kun on niin kuuma.” Operaatio onnistui ja matka jatkui kohti juhlataloa.”

Valtioneuvos Johannes Virolainen kuoli 11.12.2000. Kyllikki Virolainen ei koskaan toipunut puolisonsa kuolemasta ja hän menehtyi 8.5.2009.

Lähteet:
Virolainen Johannes ja Kyllikki: Kolmas elämä, WSOY, 1998.
Jutila Karina, Simula Matti, Vento Heikki (toim.): Johannes Virolainen 1914-2000, Otava.

TEKSTI: Mervi Mäki-Neste

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s