Teema

Vaiettu keskenmeno

Keskenmenosta ei puhuta avoimesti. Mitään kun ei oikeastaan ole tapahtunut. Kuitenkin he, joille keskenmeno on totta, ovat kokeneet paljonkin. Hauras pieni elämä on pysähtynyt ja sen mukana haaveet tulevasta.

Kohtaamme elämässämme monenlaista draamaa, josta useimmiten vaietaan. Yhtä puolta tästä edustaa lapsiin ja lisääntymiseen liittyvät aiheet. Ei työpaikan kahvihuoneessa huudella lapsettomuudesta, lapsettomuushoidoista tai keskenmenoista, vaikka yksi yleisin arjen draamoista onkin keskenmeno.

Noin 10-15 % raskauksista jotka tiedetään, päättyy keskenmenoon. Tilanne on varsin yleinen ja siten voisi ajatella, että tämä myös näkyisi arkikeskusteluissa.

On kuitenkin asioita jotka moni kokee liian henkilökohtaisiksi. Toisaalta moni nainen on määräaikaisessa työsuhteessa eikä senkään vuoksi kerro avoimesti raskaudestaan saati keskenmenosta.

ILON JÄLKEEN ROMAHDUS

Tuuli, 36, oli alkuraskauden aikana lomamatkalla kun huomasi, että kaikki ei ole hyvin. Hän soitti
päivystykseen kotimaahan ja kertoi tilanteen. Seuraavana päivänä oli paluulento, ja hän meni sieltä suoraan päivystykseen ja sai uutisen jonka jo tiesikin. Pieni elämänalku, josta he olivat iloinneet, oli mennyttä. Tuuli sai lääkkeet keskenmenon hoitoon ja kolme päivää sairaslomaa.

– Olimme yrittäneet lasta puolitoista vuotta ja romahdin täysin. Lääkärille tilanteeni tuntui olevan
arkipäivää, mutta kätilö huomasi tuskani ja pyysi vielä keskustelemaan. Hänellä ei ollut kiire
mihinkään ja sain suurta lohtua keskustelusta. Tämä auttoi kovasti surun jatkotyöstämisessä.

Tuuli ei kuitenkaan pystynyt menemään sairasloman jälkeen heti töihin vaan haki lisää sairaslomaa.

– En pystynyt kohtaamaan oppilaita. Ei yläkoululaisten edessä voi olla itkuisena, työhön täytyy pystyä keskittymään kunnolla. Palasin töihin vasta kun olo alkoi tuntua jokseenkin paremmalta.

34-vuotias Laura oli kokenut monen vuoden lapsettomuuden, kunnes vihdoin koeputkihedelmöityksellä tuli raskaaksi.

– Kun vihdoin tulin raskaaksi, olimme onnemme huipulla. Tilanteemme oli suhteellisen toivoton,
mutta lääkärit yksityisellä lapsettomuusklinikalla olivat valaneet meille koko pitkän taipaleemme
ajan toivoa. Raskauden edetessä suunnittelimme innoissamme tulevaa vauvaelämää ja mietimme
ketä pyytäisimme kummeiksi ja kaikkea muutakin. Ja sitten yhdellä kertaa varhaisultrassa tulikin se
pahin uutinen. Olin henkisesti aivan hajalla.

Emma, 38, tietää myös keskenmenoista. Hän on kokenut niitä kolme peräkkäin. Tällöin puhutaan toistuvista keskenmenoista. Näitä kokee noin 0.4–1 %:lla hedelmällisessä iässä olevista naisista.

– Olen ollut kolme kertaa raskaana vuoden aikana, ja kaikki ovat menneet kesken. Omat kokemukseni ovat menneet rankemman kautta. Ensimmäisestä sain jälkiseurauksena kohtutulehduksen. Toista keskeytynyttä raskauttani tyhjennettiin lääkkeellisesti kaksi kertaa
kunnes jouduin kaavintaan. Kolmas keskenmeno oli ensimmäinen jossa ei ollut ongelmia. Henkisesti kaikki kolme ovat olleet raskaita kokemuksia.

RAHALLA KIINNI PALVELUIHIN

Yksityiset palveluntarjoajat tarjoavat raskautta suunnitteleville ja raskaana oleville lukuisia palveluita.
Julkisen terveydenhuollon kautta lapsettomuuteen liittyviä palveluja on vaikea saada.

– Tulin onneksi uudestaan raskaaksi, kertoo Laura. Raskausaika oli todella vaikeaa muutenkin kuin
pelkästään raskauteen liittyvän älyttömän väsymyksen ja pahoinvoinnin vuoksi. Näin jälkikäteen
voin sanoa, että olin sairaalloisen peloissani. Kävin yksityisellä kaikissa mahdollisissa palveluissa
kun tuntui, että julkinen puoli ei tarjoa mitään. Ostin neuvolapalvelutkin yksityiseltä. Kävin myös
purkamassa pelkojani yksityisellä psykiatrilla. En olisi muuten jaksanut raskausaikaani.

Kaikki meni kuitenkin hyvin ja Laura on nyt kaksivuotiaan tytön äiti. Toista lasta he eivät suunnittele.

– Tuo yksi tuli jo kalliiksi. Rahaa kului ainakin 8000 euroa, ehkä enemmänkin. Kun menin
synnyttämään, joku sairaalahenkilökunnasta ihmetteli ääneen miehelleni neuvolakorttiani
tutkiessaan, että kuinka paljon tämä on oikein tullut maksamaan.

Emmalle rahanmeno puolestaan keskenmenon yhteydessä on tuttua.

– Tiliotteeni kertoi ensimmäisen keskenmenon jälkeen, että minulla oli mennyt komplikaatioiden hoidon vuoksi yksityisiin lääkärikäynteihin ja lääkkeisiin kuukauden aikana noin 500 euroa. Totesin mielessäni, että keskenmenot eivät ole pienituloisten juttu. Julkinen puoli ei tarjoa edes jälkitarkastusta.

Emma ja hänen miehensä menivät toisen keskenmenon jälkeen yksityiselle lapsettomuusklinikalle ja he saivat lähetteet noin kahteenkymmeneen kokeeseen. Julkisella puolella syitä aletaan tutkia vasta kolmen keskenmenon jälkeen.

– Koimme, että nyt meitä rahastetaan. Ei ole mitään järkeä tutkia syitä joita on noin yhdellä tai
kahdella suomalaisella vuodessa. Etsimme verkosta kaiken saatavan tiedon. Kävin lisäksi vielä
vanhemman koulukunnan gynekologilla kuulemassa hänen mielipidettään. Lopulta tiesimme mitkä
ovat ne testit jotka kannattaa teettää. Tuntuu hurjalta, että näissä asioissa täytyy itse ryhtyä
”lääkäriksi”. Rahaa meni testeihin paljon, vaikka kaikkea ei otettukaan.

HUOMIO AVUNSAANTIIN

Emmalle kolmas raskaus oli vaikea. Ahdistus oli huomattavaa ja Emma soitti neuvolaan ja sai nopeammin ajan vastaanotolle. Neuvolahoitaja tarjosi ensimmäistä kertaa keskusteluapua neuvolapsykiatrin kanssa.

– Olin keskusteluavun tarpeessa vaikka olin puhunut ystävieni ja läheisteni kanssa. En ollut
kuitenkaan toipunut aiemmista keskenmenoista ja minua hirvitti. Ja huonostihan siinä kävi. Tällä
hetkellä tuntuu, että tämä oli sitten tässä. Kolmas kerta toden sanoo. Mieli voi toki vielä muuttua,
mutta iän puolesta tässä ei enää oikein ole aikaa.

Eräissä tutkimuksissa onkin selvinnyt, että paras lääke toistuviin keskenmenoihin on psykiatrinen keskusteluapu.

Julkinen terveydenhuolto saa muutamaa mainintaa kannustavista ja lohduttavista kätilöistä lukuun
ottamatta kaikilta kolmelta naiselta risuja.

– Jos syntyvyyttä halutaan nostaa, ei hedelmällisessä iässä olevia naisia voi jättää yksin ongelmien
kanssa. Meillä Suomessa synnyttävien naisten ikä on muutenkin jo korkea, ja ikä lisää riskejä. Kaikki mahdollinen apu tulee tarjota ja nopeasti. Nyt apua saa kun sen maksaa itse. Se tarkoittaa, että moni hedelmällisessä iässä olevista naisista jää kustannusten vuoksi avun ulkopuolelle.
Kun tarvitset keskusteluapua, sitä saa oman terveysaseman psykiatrilta tai neuvolapsykiatrilta.

 

KEHITETTÄVÄÄ

  • Julkisen terveydenhuollon on tarjottava keskenmenon jälkeen jälkitarkastus.
  • Jokaisen keskenmenon jälkeen on tarjottava keskusteluapua.
  • Julkisen terveydenhuollon tutkimuksiin on päästävä kahden keskenmenon jälkeen.
  • Lääkkeellisestä keskenmenon hoidosta on saatava kunnollista tietoa sairaalasta, kaavintaa tulee päästä kolmen päivän sisään.
  • Raskauteen, lapsettomuuteen ja keskenmenoihin liittyvää asiallista ja oikeaa tietoa on saatava verkosta viranomaissivuilta. (Tietoa täytyy saada muualta kuin keskustelupalstoilta)
  • Lääkäreiden tulee keskenmenotilanteissa ottaa huomioon ihminen psykofyysisenä kokonaisuutena, tämä huomioitava myös sairaslomia kirjoittaessa.

Kaupunkien välillä on erilaisia käytäntöjä, nämä ongelmat koskevat etenkin pääkaupunkiseutua.

 

TEKSTI: Kirsi Marttinen

 

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s