Blogi / Uncategorized

Hyvinvointi on hallintoa tärkeämpää

Katja

KATJA ASIKAINEN

Jälleen kerran sote-sovun on uutisoitu olevan historiallinen päätös. Suomalainen hyvinvointivaltio muokkautuu tai murenee, riippuu keneltä kysyy. Hyvinvointivaltioprojektissa tavoitteena oli rakentaa valtio, jonka sosiaali- ja terveyspalvelut ovat tarjolla kaikille, kaikkialla. Periaatetta kutsutaan termillä universalismi. Tämän periaatteen noudattamisessa Maalaisliitolla oli merkittävä vaikutus. Muun muassa sosiaalipolitiikan tutkijat Jorma Sipilä ja Anneli Anttonen toteavat kirjassaan ”Suomalaista sosiaalipolitiikkaa” seuraavasti:

”Vaikka pohjoismaisen universalismin läpimurto liitetään kirjallisuudessa usein sosialidemokratiaan, oli se Suomessa paljolti seurausta Maalaisliiton poliittisesta vaikutusvallasta ja naisten poliittisen voiman lisääntymisestä”.

Samanlaiseen johtopäätökseen tulee myös aluetutkija Sami Moisio, joka väitöskirjassaan ”Valtio, alue, politiikka” käy läpi suomalaisen aluekehityksen historiaa. Moisio käsittelee Urho Kekkosen pamflettia ”Onko maallamme malttia vaurastua”. Kyseessä oli ohjelma, joka korosti hajautettua julkista taloutta ja mittavia aluepoliittisia tulonsiirtoja kehittyneiltä alueilta vähemmän kehittyneille. Valtion aktiivisiin toimiin perustuva yhteiskuntapolitiikka oikeutettiin teollistamiseen perustuvalla talouskasvulla, jonka tukena oli laaja, koko väestön kattava hyvinvointi. Sosiaalipoliittiset tavoitteet ja parannukset nähtiin talouskasvun tekijänä. Hyvinvoiva ihminen oli myös tehokasta työvoimaa ja hyvä kuluttaja.

Maalaisliiton perillinen, Suomen Keskusta on jättämässä selkeää kädenjälkeään myös nykyiseen hyvinvointipalvelujen uudelleen järjestelyyn. Alueellisuudesta on haluttu huolehtia, mutta kuntien rahoituspohjan murruttua 1990-luvulla, vastuu siirretään maakuntien kokoisille alueille. Uudistuksen tavoitteena on saada 3 miljardin euron säästöt. Vaarana on, että jos uudistusta tehdään pelkkä säästötavoite mielessä, jäävät todelliset ihmisten hyvinvointiin liittyvät teot tekemättä. Maaseutualueilla ollaan syystäkin huolissaan. Jos säästöjä ei saada hyvinvointia lisäämällä, on ne otettava palveluja karsimalla. Tällöin häviäjänä ovat maaseudun ihmiset.

SOSTE Suomen sosiaali- ja terveys ry on tuonut poliittiseen keskusteluun termin hyvinvointitalous. Sillä tarkoitetaan talousajattelua, jossa korostuvat inhimilliseen pääomaan tehtävät investoinnit. Vallalla oleva ajattelu, jossa hyvinvointipalvelumenot ja sosiaalietuudet nähdään ainoastaan kuluna, on ristiriidassa hyvinvointitalouden kanssa. Sijoitukset hyvinvointiin, terveyteen, koulutukseen ja osallisuuteen tuottavat aktiivisen ja tuotteliaan väestön. Taloudellinen toimeliaisuutemme syntyy pitkälti tämän väestön toiminnasta. Ajatuksessa tuntuu olevan paljon tuttua Kekkosen ajoilta.

Esimerkkejä hyvinvointi-investoinneista voivat olla vaikkapa oikea-aikainen hammashoito, johon kuuluu sekä kotihoitoa että ammattilaisten tekemiä tarkistuksia. Tarvittaessa hampaiden huoltoon ohjeistetaan ja syntyneitä vaurioita korjataan. Hampaiden terveydellä on vaikutuksia koko kehon toimintakykyyn. Pahimmillaan hammastulehdukset, voivat johtaa esimerkiksi sydänsairailla vaarallisiin komplikaatioihin. Mitä parempi ja tulehduksettomampi sydänsairaan suun terveys on, sitä paremmin sydämen terveys myös säilyy.

Myös asukkaiden mahdollisuudet osallistua palvelujen kehittämiseen ovat investointeja hyvinvointiin. Lapsiperheillä on usein hyvin selkeitä näkemyksiä millaiset palvelut auttavat arjen pyörittämistä. Julkinen tuki on kyseessä sitten kunnallinen kotiapu tai palveluseteli vahvistavat perheiden jaksamista.

Työttömyyteen liittyvät ongelmat ovat tutkimusten mukaan monisyisiä ja aiheuttavat yksilöille ongelmia niin arjen hallinnassa kuin jaksamisessa. Työttömyys voi muuttaa pysyvästi ihmisen persoonaa. Siksi ihmisen kohtaaminen ja vertaistuki ovat tarpeen. Kansalaisjärjestöjen tarjoamaa vapaaehtoista tukea on tutkitusti tarjolla eniten silloin, kun kaikkien kansalaisten perustarpeista huolehditaan ja hyvinvoivat jaksavat kantaa vastuuta muistakin kuin itsestään. Pieneltä tuntuvat avustukset järjestöille, ovat investointi ja arvostuksen osoitus vapaaehtoisille.

Politiikkamuutokset näkyvät nopeimmin lasten ja nuorten hyvinvoinnissa sekä marginaaliryhmissä. Pohjoismaisen hyvinvointimallin vahvuus on ollut siinä, ettei se jaottele ihmisiä vaan kaikki palvelut ovat kaikkien käytössä. Malli on nostanut Suomen useilla mittareilla maailman menestyneimmäksi maaksi. Eikö kokemus, historia ja tutkimus osoita, että malli on puolustamisen arvoinen? Sote-uudistuksessa keskiöön on otettava jokaisen kansalaisen oikeus palveluihin ja jokaisen kansalaisen hyvinvointi, ei satunnaisten lonkkaleikkausten järjestäminen tai hallinnon himmelit. Vasta kun hyvinvointi on tärkein uudistuksen tavoite ja se nousee puheissa keskiöön, voimme alkaa haaveilla 3 miljardin säästöistä.

Katja Asikainen

Keskustanaisten blogin vieraskynäteksteissä esitetyt mielipiteet ja näkemykset ovat kirjoittajien omia eivätkä välttämättä edusta Keskustanaisten virallista kantaa.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s