Blogi

Olisiko Suomen seurattava Ranskan esimerkkiä?

Liina mustavalko

LIINA HAURU

Ranska päätti viime viikolla viidentenä maana Euroopassa kriminalisoida seksin ostamisen. Ostamista rangaistaan Ranskassa tulevaisuudessa sakoilla ja valistuksella.

Suomessakin on käyty pitkään pohdintaa seksin oston kriminalisoinnista. Keskustelu oli voimakasta viimeksi muutama vuosi sitten, kun oikeusministeri Anna-Maja Henriksson esitti kriminalisoimista.

Prostituution takana ovat usein taloudelliset syyt. Osan kohdalla kyse on jossain määrin omasta valinnasta, mutta monen kohdalla seksityöhön liittyy heikon taloudellisen aseman hyväksikäyttöä. Prostituutio voi johtaa leimautumiseen ja sitä kautta syrjäytymiseen, runsaaseen päihteiden käyttöön ja muihin terveysongelmiin. Seksin myyminen voi olla myös näiden seurausta.

Huomattava osa Suomessa työskentelevistä prostituoiduista on ulkomaalaisia tai Suomessa asuvia maahanmuuttajia. Lyhyitä aikoja maassa oleskelevien on vaikea saada esimerkiksi tarvittavaa terveydenhuoltoa. Maahanmuuttajien epäonnistunut kotoutuminen voi ajaa seksityöhön. Prostituutio kytkeytyy myös valtioiden rajat ylittävään ihmiskauppaan.

Suomessa seksin ostaminen on tällä hetkellä kielletty parituksen tai ihmiskaupan uhreilta sekä alle 18-vuotiailta. Seksin myyminen julkisilla paikoilla on kielletty.

Kriminalisoinnin ohella on ollut puhetta reilun kaupan prostituutiosta. Tämä ajattelutapa lähtee siitä, että seksityötä tekevät tulisi saada normaalin työlainsäädännön ja työterveyshuollon piiriin. Muutoksen toivotaan tuovan seksityöntekijät samaan asemaan muiden työtä tekevien kanssa.

Pohtiessani asiaa törmään jatkuvasti kysymykseen siitä voimmeko olla tyytyväisiä sellaiseen hyvinvointivaltioon, jossa ihminen joutuu toimeentulonsa turvaamiseksi myymään itseään?

Jos seksin myymisestä tehdään lainsäädännöllisesti normaali työ muiden rinnalle, eikö se ole selkeä viesti myös nuorille siitä, että seksityö on yksi normaali ja kannustettava tapa hankkia toimeentuloa.

Eikö nykyinen tilanne, jossa hyväksymme prostituution osaksi yhteiskuntaamme ole viesti siitä, että hyväksymme vallitsevan vahvasti epätasa-arvoisen järjestelmän? Miesten seksuaaliset halut ovat keskiössä ja naisten köyhyys mahdollistaa halujen tyydyttämisen rahalla, pahimmillaan myös hyväksikäytön ja ihmiskaupan.

Prostituutio ja sen ympärille kytkeytyvät ilmiöt eivät katoaisi napin painalluksella. Globaalissa avoimien rajojen taloudessa ja taloudellisesti vaikeina aikoina voidaan pitää mahdottomana ajatusta hyvinvointivaltioista, jossa pystytään täysin ehkäisemään prostituutiota. On myös utopiaa, että reilun kaupan prostituutio johtaisi tilanteeseen, jossa alalla työskentelisi vain seksityöhön vapaaehtoisesti ryhtyneitä. Parituksen ja ihmiskaupan vastainen työkin on vaikeaa, sillä se vaatii kansainvälisiä toimia ja viranomaisten resurssit ovat rajalliset.

Politiikalla voidaan kuitenkin ohjata muutosta haluttuun suuntaan. Seksin oston kriminalisointi olisi selkeä suunnanosoitus: prostituution kitkemiseen on pyrittävä kaikin keinoin.

Prostituutio ei kuulu ihmisarvoa ja seksuaalista itsemääräämisoikeutta kunnioittaviin yhteiskuntiin. Prostituutio ei kuulu hyvinvointivaltioon. Ja suomalaisessa työelämässä on jo nykyisellään tarpeeksi tarvetta tasa-arvotyölle.

Ihminen ei ole kaupan.

Liina Hauru
Keskustanuorten varapuheenjohtaja

Keskustanaisten blogin vieraskynäteksteissä esitetyt mielipiteet ja näkemykset ovat kirjoittajien omia eivätkä välttämättä edusta Keskustanaisten virallista kantaa.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s