Blogi

Maaseutuyrittäjän ja äidin arkea

sari palmu (1)

SARI PALMU

Maatalouden lomitus- ja sijaisapujärjestelmä muuttui tämän vuoden alussa. Esitysluonnos uudesta järjestelmästä oli paljon pahempi ja byrokraattisempi kuin nyt luotu järjestelmä. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kuitenkin sanoa, että järjestelmää olisi voitu vielä vähän viilata. Vaikuttaa siltä, että nykyisen järjestelmän puitteissa maatalousyrittäjän ei sovi sairastua äkillisesti, viikonloppuna tai juhlapyhänä.

Helmikuussa toinen lapsistani sai flunssan ja samaan aikaan vielä vatsataudin. Yritin tietenkin hoitaa sairasta lastani. Seuraavana iltana ihmettelin huonoa vointiani, kun olin tekemässä iltatöitä navetassa. Eihän siinä muu kuitenkaan auttanut kuin tehdä työt loppuun. Juuri ja juuri jaksoin kävellä töistä takaisin taloon sisälle, kunnes se alkoi: flunssa ihan kamalan mahataudin kera. Enpä saanut juurikaan sen yön aikana nukuttua. Toive siitä, että olo olisi aamuun mennessä helpottanut, oli turha. Vointi oli kuin junan alle olisin jäänyt.

Soitin aamulla työterveyshuoltoon, ja sairasloma järjestyi heti. Seuraavaksi soitin lomituspalveluja järjestävään yksikköön. Selitin tilanteeni ja kerroin, mitkä päivät oli kirjoitettu sairaslomaksi. Viranhaltija kysyi, olinko täyttänyt sijaisapuhakemuksen netissä. Vastasin, etten ollut, ja selitin vointini olevan niin huono, etten jaksanut edes pystyssä olla. Minulle kerrottiin, että hakemus kuitenkin oli tehtävä ja että sisäänkirjautumiseen tarvitsisin pankkitunnukset. Olin siirtynyt jossain vaiheessa yötä alakertaan, jotta lapset eivät olisi heränneet yölliseen lenkkeilyyni. Kauhistuin kun tajusin, missä pankkitunnukset olivat. Pesuvadin kanssa yritin selvitä yläkertaan ja sieltä vielä alas. Muutama pysähdys piti matkan aikana tehdä, kun kehoni ei kestänyt kävelyä ja pystyssä olemista. Jotenkuten sain lomakkeen tehtyä ja lähetettyä. Ruudulle ilmestyi teksti, että sijaisapuhakemus oli vastaanotettu, ja ettei tämä hakemus kuitenkaan velvoittanut lomittajan järjestämiseen. Soitin uudelleen ja kysyin, että mitä ihmettä tekisin, sillä olin todella kipeä ja tarvitsin lomittajan. Minua neuvottiin täyttämään netissä vielä lomituspyyntö. Ei siinä auttanut kuin muutaman keskeytyksen siivittämänä ruveta täyttämään seuraavaa lomaketta. Lomakkeen täytettyäni ja lähetettyäni huokaisin helpotuksesta: nyt saisin työt järjestykseen ja voisin keskittyä itseni ja lapseni sairastamiseen. Ruudulle ilmestyi kuitenkin toinen teksti: lomituspyyntö olisi pitänyt tehdä kaksi vuorokautta aikaisemmin. Siinä vaiheessa olin jo ratketa liitoksistani. Mistä ihmeestä olisin kaksi päivää sitten voinut tietää tulevani kipeäksi? Puhelimessa minulle kerrottiin seuraavaksi, että tilanteessani voitaisiin nyt joustaa hieman. Aikaisemmin tällaisissa tilanteissa riittivät puhelinsoitot työterveyshuoltoon ja lomitusta järjestettävään yksikköön. Onneksi nyt oli sentään perjantai eikä viikonloppu, sillä silloin avun saaminen olisi ollut mahdotonta. Aikaisempi käytäntö oli toimivampi ja yksinkertaisempi.

Sairastaessani mietin, että mikähän olisi toimintatapa, jos maatalousyrittäjä joutuisi onnettomuuteen tai saisi sairaskohtauksen, eikä pystyisi itse hoitamaan asioitaan. Jos byrokratiaa halutaan purkaa, nykyinen maatalouden lomitus- ja sijaisapujärjestelmä voitaisiin ottaa käsittelyyn.

Muutama viikonloppu sitten sain töissä haavan, joka vaati tikkien ompelua. Tiedustelin lääkäriltäni, voinko tehdä töitäni vai tarvitsenko sairaslomaa. Tuolloin oli pyhäpäivä ja seuraavana päivänä toinen, joten totesin samaan hengenvetoon, etten tiedä onnistuisinko saamaan lomittajaa. Lääkäri totesi, että pystyisin navettatyöt kyllä hoitamaan. Ennen kuin lähdin kotiin, sain hoitajalta ohjeet, miten toimia ja hoitaa haavaa: ponnistelua ja muuta rasitusta tulisi vältellä. Lääkärin ja hoitajan ohjeet olivat siis ristiriitaiset. Viikon verran jouduin hitaasti ja varovaisesti tehdä työt.

En ole mistään löytänyt kristallipalloa, josta voisi ennustaa itsensä tai lastensa sairastamisen etukäteen. Uskon, että sellaiselle välineelle olisi markkinoita! Ilmeisesti tarvittaisiin jokin taho, joka pystyisi ajoittamaan maatalousyrittäjän sairastumiset ja tapaturmat arkipäiville virka-aikaan. Olen joutunut työssäni useasti pohtimaan, mikä on maatalousyrittäjän suoja. Uskon, että suurin osa meistä hoitaa työnsä sydämellä ja tarkasti. Kuitenkin tarpeen hetkellä avun saamisesta täytyy tehdä mahdollisimman yksinkertaista!

Sari Palmu, Suomen Keskustanaisten varapuheenjohtaja

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s