Blogi

Pakolaisen arki on karu

Jäätteenmäki Anneli rintak uusi
ANNELI JÄÄTTEENMÄKI
Olin viime viikolla Jordaniassa ja Libanonissa parlamentin budjettivaliokunnan matkalla tutustumassa pakolaisten arkeen.
 
Olot Jordanian ja Libanonin pakolaisilla ovat toiset kuin mihin me olemme tottuneet. Puutetta on kaikesta. Puhdasta vettä, ruokaa ja lääkkeitä ei ole riittävästi. Koteina toimivat muovisäkeistä kyhätyt rakennukset.
 
Libanonissa on kuusi miljoonaa asukasta, joista pakolaisia on lähes kaksi miljoonaa. Maa on pinta-alaltaan paljon pienempi kuin Suomi ja köyhyys on suurta. Libanonilaisista 20 prosenttia asuu köyhyysrajan alapuolella. Arkea pyöritetään äärettömän köyhissä ja puutteellisissa oloissa.
 
Libanon on vastakohtien maa. Luksushotellien takapihoilla ihmiset kaivavat roskatynnyreitä löytääkseen syötävää. He asuvat kadulla tai hökkelikylissä.
 
Moni libanonilainen kysyy, miksi pakolaisia autetaan vaikka omassakin maassa on äärimmäistä köyhyyttä?  Oman maan köyhien aseman on samanlainen kuin pakolaisilla, ellei pahempi. Heille Libanon tai kansainvälinen yhteisö ei tarjoa yhtään mitään.
 
EU tukee Libanonissa ja Jordaniassa pakolaisten koulutusta ja terveydenhuoltoa. Matkamme tarkoituksena oli tarkastella avun tarvetta ja avun perillemenoa. EU:n tuki pakolaisille on merkittävää. Ilman tukea lapset eivät saisi minkäänlaista koulutusta.
 
Kysyin erään koulun rehtorilta, että miten he selviävät kun kaikesta on pulaa. Rehtori ja opettajat kertoivat, etteivät he voi koko ajan miettiä mistä kaikesta on pulaa. He haluavat käyttää aikansa, suunnitellakseen toimintaa ja tulevaisuutta. Se antaa energiaa ja toivoa. Kaiken voi tehdä niin monella eri tavalla.
 
Vastaus antoi meille suomalaisille ja eurooppalaisille paljon miettimisen aihetta. Kaiken voi todellakin tehdä niin monella eri tavalla. Pakolaisilta ja heidän kanssaan toimivilta vaaditaan paljon kestävyyttä, mielikuvista ja uskoa tulevaisuuteen.
 
Ainoa toivon kipinä pakolaistilanteen ratkaisemiseksi olisi saada rauha ja vakaus Syyriaan ja koko Lähi-idän alueelle. Ihmisten kodit ovat tuhoutuneet, mutta kotimaahan palaaminen voisi olla mahdollista.
 
Jälleenrakennus toisi töitä ja uskoa tulevaisuuteen. Turismi palaisi vähitellen ja toisi toimeentuloa. Kuitenkin niin kauan kuin sota jatkuu, ihmiset kärsivät. Humanitäärisellä avulla voimme hieman lievittää kärsimystä.
 
Anneli Jäätteenmäki
Euroopan parlamentin varapuhemies
Keskustanaisten blogin vieraskynäteksteissä esitetyt mielipiteet ja näkemykset ovat kirjoittajien omia eivätkä välttämättä edusta Keskustanaisten virallista kantaa.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s