Teema

Suomalainen kansallispuku seuraa aikaansa

1.tyhjäys 121

Suomalaisilla kansallispuvuilla on takanaan mittava historia. Vuonna 2015 juhlittiin 130-vuotiasta kansallispukua. Elokuussa 1885 Venäjän keisari Aleksanteri III vaimoineen saapui vierailulle Helsinkiin ja Lappeenrantaan. Etenkin Lappeenrannan vierailu huomioitiin näyttävästi lehdistössä. Yksi syy huomioon oli keisarinnalle lahjoitettu, suomalaisin käsitöin koristettu soutuvene. Veneen soutajat olivat pukeutuneet kansallispukuihin. Nuo yhteensä yhdeksän pukua edustivat Suomen eri maakuntia. Puvut oli valmistettu Suomen Käsityön Ystävissä. Tämä juhlava tilaisuus nostatti kansallistunnetta ja kansan juhlapukujen uusinnot eli kansallispuvut loivat osaltaan tätä tunnelmaa.

Ensimmäiset kansallispukumallit julkaistiin Koti ja yhteiskunta -nimisen lehden käsityöliitteenä 1898. Tohtori Theodor Schvindt kokosi kahdeksan pukumallia, jotka sisälsivät mm. Jääsken naisen ja Säkylän miehen pukumallit. Kansallispukumallien lukumäärä lisääntyi vähitellen. Tänä päivänä valittavana on noin 200 suomenkielisen alueen sekä toiset parisen sataa ruotsinkielisen alueen kansallispukumallia.

Kansan juhlapukeutuminen erosi 1700- ja 1800-luvuilla säätyläisten käyttämistä muotipuvuista, joiden mallit vaihtuivat aina tyylisuuntausten mukaan. Merkittävä vaikutus oli ylellisyysasetuksilla, joilla kansalta rajoitettiin mm. ulkomaisten tuontikankaiden sekä pitsien käyttöä.

Kansanpuvuissa oli havaittavissa alueellisia eroja sen mukaan, suuntautuivatko kauppareitit idän vai lännen suuntaan. Tuona aikana myös uskonnolla oli merkittävä vaikutus kansan juhlapukeutumiseen. Luterilaisuuden ja ortodoksisuuden vaikutuksia on nähtävissä selvästi pukeutumisperinteessämme.

Kansanpuku, kansallispuku ja kuoropuku

Kansanpuvut jäivät pois käytöstä 1800-luvun aikana, kun teollistumisen myötä siirryttiin yleismuodin mukaisiin asuihin. Kansallisromantiikan hengessä Suomessakin heräsi kiinnostus kansankulttuuriin 1800-luvun jälkipuoliskolla. Kansan elämän kuvaaminen ja käytöstä pois jääneiden vaatekappaleiden kerääminen ja taltioiminen sai alkunsa. Samalla heräsi ajatus alkaa toteuttaa uusintoja talonpoikaisväestön käyttämistä juhlapuvuista. Näitä kansanpukujen uusintoja alettiin nimittää kansallispuvuiksi.

Kansallispukumallit ovat pukuasiantuntijoiden kokoamia asukokonaisuuksia, joiden esikuvat löytyvät Kansallismuseon tai muiden museoiden kokoelmista. Aluksi kokoajina toimivat Kansallismuseon tutkijat ja 1970-luvun lopulta lähtien Kansallispukuraadin nimeämät pukuasiantuntijat.

Paikkakunnat halusivat innokkaasti uusia pukumalleja. Mallien joukkoon mahtuu muitakin pukuja, jotka eivät täytä kansallispuvulta edellytettävää pukuhistoriallista esikuva-aineistoa, mutta jotka ovat vakiinnuttaneet paikkansa kansallispuvun tapaan käytettävinä pukuina. Tällaisia ovat muun muassa alun perin kuoropuvuiksi suunnitellut Alavuden ja Kuortaneen puvut.

Suomalaiset kansallispukujen käyttäjinä

Kansallispukujen suosion huippuja ovat olleet 1950- ja 1980-luvut. Noihin aikoihin pukuja on hankittu ja valmistettu erityisen runsaasti. 1950-luvulla sotien ja pula-ajan jälkeinen nousukausi innosti kansallispukujen hankintaan ja käyttöön. 1970-luvulla heräsi kiinnostus perinnekulttuuriin ja lukuisat kotiseutujuhlat ja pitäjäpäivät saivat alkunsa.

Me suomalaiset olemme edelleen aika innokkaita ompelemaan tai hankkimaan itsellemme kansallispukuja. Vuosikymmenten saatossa pukuja on valmistettu lukumääräisesti hyvinkin runsaasti. Kokonaan toinen asia on, miten usein pukua tulee käytettyä. Kansallispuku on mitä sopivin asu erilaisiin perhe- ja sukujuhliin, valmistujaisiin, häätilaisuuksiin ja hääpuvuksi.

Viime vuosina järjestetyt kansallispukutuuletukset ovat vakiinnuttaneet paikkansa elokuun alkupuolella juhlistamaan kansallispuvun syntymäpäivää. Tällaisen vapaamuotoisen tapahtuman voi järjestää mikä tahansa ryhmä. Osallistujat voivat sopia ”tuulettavansa” pukujaan kokoontumalla esim. puistossa piknik-korien äärellä ja viettämällä aikaa ulkona mukavassa seurassa. Tällä tavalla on luotu yksi hauska tapa pukeutua päiväksi kansallispukuunsa.

1.tyhjäys 132

Kansallispuvun käyttö

Kansallispukuraati on koonnut ohjeet kansallispuvun käytöstä. Ohjeissa korostetaan kansallispuvun olevan kokonaisuus, johon kuuluvat vain kyseiseen pukuun nimetyt puvun osat päähineitä myöten. Ohjeissa neuvotaan myös korujen ja jalkineiden käyttöä. Toisten pukujen koruja tai puvun osia ei tule yhdistellä samaan kansallispukuun. Koska kyseessä on juhlapuku, tulee sitä kohdella sen arvoisesti. Puvun tulee olla puhdas ja silitetty sekä oikean kokoinen. Liian pieni- tai suurikokoiset asut eivät koskaan ole kantajalleen edukseen.

Tällä hetkellä keskustelua herättää vanhojen kansallispukujen kohtalo. Usein kaappien tai ullakoiden kätköistä löytyy sinne vuosia sitten säilötty kansallispuku. Se on saattanut kuulua isoäidille tai äidille, joka on hankkinut puvun nuoruusvuosinaan. Puku saattaa olla ajan patinoima, käytössä kulunut ja puvun osiakin saattaa puuttua.

Suomen kansallispukukeskuksesta kysellään usein, mitä käytetylle kansallispuvulle voi tehdä, miten sitä tulisi huoltaa, mistä voisi hankkia puuttuvia osia, missä voisi myydä käytetyn kansallispuvun, voiko puvusta valmistaa jonkinlaisen oman sovelluksen, tuunata pukua?

Kansallispukukonsultti vastaa mielellään näihin kysymyksiin sähköpostitse ja puhelimitse. Lisäksi Suomen kansallispukukeskuksen nettisivustolta löytyy runsaasti tietoa muun muassa kansallispuvun käytöstä sekä konservaattorin laatimat kansallispuvun hoito-ohjeet.

Kansallispukujen yksittäisten osien käyttäminen nykypäivän vaatetuksen osana on mielipiteitä jakava kysymys, samoin vanhojen kansallispukujen muutteleminen erilaisiksi vaatekappaleiksi. Kansallispukukeskuksen näkemys on kunnioittaa pukututkijoiden ja -asiantuntijoiden tuloksena koottuja kansallispukumalleja sellaisinaan ilman, että niistä lähdetään sommittelemaan jotain kansallispukua muistuttavaa asua ja yhdistelemään eri pukujen osia keskenään. Sen sijaan yksittäisen puvunosan tai korun liittäminen osaksi tämän päivän vaatetusta on täysin suositeltavaa.

Kansan- ja kansallispukujen kaavoja voisi hyödyntää entistä enemmän nykypäivän materiaaleista toteutettaviin vaatekappaleisiin. Samoin erilaisten kansanomaisten koristelutapojen, nauhojen, nyörien yms. valmistamistapojen hyödyntäminen ja käyttäminen idealähteinä uuden suunnittelussa on kannatettava tapa kunnioittaa käsityöperinnettämme.

Paikkakunnalle oma kansallispukumalli

Suomen kansallispukukeskus hoitaa maamme suomenkielisten alueiden kansan- ja kansallispukuihin liittyviä asioita. Keskus toimii Jyväskylässä Suomen käsityön museon yhteydessä. Tehtävänä on vaalia ja edistää suomalaista kansallispukukulttuuria. Näyttelytoiminnan lisäksi toimintamuotoja ovat tiedotus, neuvonta ja koulutus sekä mallipukukokoelmien hoito ja säilytys. Yhtenä keskeisenä tehtävänä on pukututkimus, uusien pukumallien kokoaminen sekä pukutarkistusten hoitaminen. Asiantuntijaelimenä toimii kansallispukuraati.

Jos paikkakunnalla herää ajatus oman kansallispukumallin tarkistamisesta tai kokonaan uuden pukumallin kokoamisesta, tulee asiassa olla yhteydessä Suomen kansallispukukeskuksen kansallispukukonsulttiin. Prosessi edellyttää riittävän esikuva-aineiston löytymistä, jonka arvioi Kansallispukuraati ja sen puvulle nimeämä asiantuntija. Pukuhankkeella tulee olla tilaajayhteisö, joka vastaa hankkeen kustannuksista. Prosessi vaatii aikaa ja rahaa, koska kustannuksia muodostuu karkeasti sanottuna kahden mallipuvun valmistamisesta sekä myyntikuntoisten puvun työohjeiden ja kaavasarjojen laatimisesta. Lopuksi Kansallispukuraadin hyväksymälle pukumallille tulee järjestää tuotantopaikka, josta puku on asiakkaiden hankittavissa. Kansallispukukonsultti koordinoi projektia.

Teksti: Taina Kangas
Kirjoittaja työskentelee kansallispukukonsulttina Suomen kansallispukukeskuksessa.

Kuvat: Keskustanaisten edustajakokous 2013 Turussa

http://www.kansallispuvut.fi
http://www.craftmuseum.fi/kansallispukukeskus

Lähteet:
Kaukonen, Toini-Inkeri: Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut. WSOY, Porvoo 1985.
Holst, Leena: Kansallispuku. Maahenki Oy, Porvoo 2011.
Kurula, Lehikoinen: Kansallispukuja Suomesta. Saarijärvi 2004.
Suomen käsityön museon/ Suomen kansallispukukeskuksen arkisto. Jyväskylä.
http://www.craftmuseum.fi/kansallispukukeskus/index.htm  Luettu 17.5.2016

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s