Pinnalla

Pitkää matematiikkaa ja pimeitä puistoja

Marttinen_Kirsi_02Kuntien laissa määritelty tehtävä on tuottaa palveluja ja edistää kestävää kehitystä alueellaan, edistää molempien sukupuolten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä estää välitöntä ja välillistä syrjintää. Suunnitelmallinen tasa-arvotyö kunnissa ei ole kuitenkaan vielä lyönyt itseään läpi suurimpia kaupunkeja lukuun ottamatta. Yksi syy tähän voi olla, että mielikuvat tasa-arvotyöstä jäävät etäisiksi. Kun iltapäivälehdet taannoin kirjoittivat tasa-arvoisesta lumenaurauksesta Ruotsissa, moni tuntui naureskelevan asialle perehtymättä edes mistä oli kyse.

Tasa-arvon edistäminen kunnissa perustuu sille, että meillä on tietoa päätösten sukupuolivaikutuksista ja julkisten palvelujen käyttäjistä. Kuntaliiton TASE-projektissa 2010–2012 muutamat pilottikunnat laativat tasa-arvosuunnitelmia ja veivät niitä myös käytäntöön. Turussa tarkastelun kohteena oli kasvatus- ja opetustoimi. Sen myötä kiinnitettiin huomiota muun muassa siihen, että työväenopiston opiskelijoista vain viidesosa oli miehiä. Sama trendi on nähtävissä myös muualla. Kyse ei liene miesten haluttomuudesta hakeutua vapaan sivistystyön pariin, vaan opetustarjonnasta. Senioriherrojen kokkikurssi tai autonhuoltokurssi naisille voi houkutella mukaan niitä, jotka muuten eivät uskaltautuisi mukaan kurssille, jonka kokee omalle sukupuolelle ”epätyypillisenä”. Lisäksi Turun lukioissa huomattiin, että tytöillä oli suurempi todennäköisyys keskeyttää pitkän matematiikan opiskelu, joten projektissa pyrittiin pureutumaan keskeyttämisen syihin ja sen ehkäisemiseen.

Tasa-arvotyö voi olla myös tarkastelua julkisen liikenteen ja sen myötä palvelujen saatavuudesta tai huomion kiinnittämistä palveluihin hakeutumiseen. Vantaalla havaittiin, että naiset häpeilevät tulla hakemaan apua päihdeklinikalta, joten palveluja alettiin tarjota koteihin. Valtakunnallisella neuvolauudistuksella on puolestaan pyritty kannustamaan isien osallisuutta lapsen hoitoon ja kehityksen seuraamiseen. Myös julkisten paikkojen turvallisuus on tasa-arvokysymys, sillä puistojen valaistus pimeällä tai vaikkapa erillisten pyöräteiden rakentaminen vaikuttaa siihen, miten ja milloin kuntalaiset uskaltavat liikkua.

Tasa-arvotyössä ei aina ole kysymys rahasta, vaan päättäjien tahdosta pureutua tasa-arvokysymyksiin ja tarkastella päätöksenteon sukupuolivaikutuksia. Jos tiedämme, että esimerkiksi julkisen liikenteen käyttäjistä suurin osa on naisia, lapsia ja eläkeläisiä, julkisen liikenteen saatavuus vaikuttaa näiden ryhmien mahdollisuuteen päästä palvelujen pariin. En usko, että kukaan kuntapäättäjä haluaa tarkoituksella tehdä päätöksiä, jotka edistävät epätasa-arvoa kuntalaisten välillä.

Itse toivon, että tulevan kauden aikana kaikissa Suomen kunnissa allekirjoitettaisiin Eurooppalainen tasa-arvon peruskirja. Se tarjoaa niin tietoa tasa-arvon edistämisestä kuin myös tukee suunnittelua, päätöksentekoa ja päätösten vaikutusten arviointia sekä käytännön toteutusta. Työkalut tasa-arvotyöhön ovat jo olemassa, kyse on enää siitä, että tasa-arvotyön merkitys tunnistetaan ja se otetaan suunnitelmallisesti osaksi kuntien päätöksentekoa ja johtamista.

Kirsi Marttinen

Kirjoittaja on Keskustanaisten pääsihteeri ja Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan varapuheenjohtaja

 

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s